Me Karhusaaren taiteilijat saimme lukea Helsingin Sanomista ennen joulua Espoon Karhusaareen suunnitteilla olevasta Lastenmaailma-hankkeesta. Tämän hankkeen suunnitteluvarauksen on Espoon kaupunki hyväksynyt 7.1.2019.
Meidän, Karhusaaressa vuokralaisina toimivien luovan alan ammattilaisten mielestä Lastenmaailma-hankkeen visio lapsille suunnitellusta teemakokonaisuudesta kuulostaa sinällään hienolta avaukselta. Meillä on kuitenkin muutamia huolenaiheita.
Karhusaari on ainoa pääkaupunkiseudun ehjänä säilynyt kaupunkimaatilakokonaisuus, jonka kulttuurihistoriallisia arvoja ja luontoarvoja haluttiin 90-luvulla suojella kaavalla. Kulttuurihistorialliset arvot tai luontoarvot eivät ole vuosien varrella kadonneet mihinkään, päinvastoin. Karhusaaren alue alkaa olla viimeisiä rakentamattomia ranta-alueita kotikaupungissamme. Alue on tärkeä ulkoilu- ja virkistyspaikka Suur-Tapiolalaisille, vaikkakin sen rakennukset kaipaisivat kiireisesti saneerausta. On hienoa, että Karhusaaren toiminnan kehittäminen on nyt nostettu julkiseen keskusteluun.
Karhusaaren päärakennusta on aikojen saatossa yritetty vuokrata arkkitehtitoimistolle, myydä hotelliksi, pursiseuralle, taiteilijoiden kesäkodiksi jne… Kaikki hankkeet ovat lopulta kaatuneet siihen, että suojelukaava estää rakennusten päivittämisen nykypäivän vaatimusten mukaiseksi. Esimerkiksi hissien rakentaminen, ravintola- tai wc-tilojen lisääminen yläkerroksiin on kiellettyä. Päärakennuksen saneerauksen yhteydessä linjattiin, että kantavia rakenteita ei vahvisteta, jolloin ylin kerros (meidän taiteilijoiden työtilakerros) ei kestä yli 80 ihmistä. Lastenrattailla tai pyörätuolilla ei pääse rakennukseen. Osa portaikoista on niin kapeita, etteivät ne täytä paloturvallisuusvaatimuksia, hätäpoistumisteitä yläkerroksista ei ole.
Meitä ihmetyttää, miksi suojeluarvot eivät olisi ongelma Lastenmaailma -hankkeessa? Hanke visioi päärakennusta lasten kirjastoksi ja laidunniitylle ison uudisrakennuksen. 600 000 kävijän tavoite tarkoittaisi millä tahansa toteutustavalla luonto- ja suojeluarvojen mitätöintiä. Alueelle ei ole tarpeellista infraa, autoliittymiä, parkkipaikkoja tai ylipäätään mitään, millä saavutettavuus toteutettaisiin. Länsiväylässä lähes kiinni oleva Karhusaari edellyttäisi isoja liikenneratkaisuja tuolle kävijämäärälle. Herääkin kysymys, miksei sinänsä oivallista Lastenmaailmaa voitaisi sijoittaa Espoossa sellaiseen paikkaan, minne se luontaisesti sopii, eli jossa tarvittava infra olisi valmiina, kaava mahdollistaa rakennushankkeen ja uudisrakentaminen olisi mielekästä? Meidän mielestämme Karhusaarta tulisi kehittää siten, että alueen ominaispiirteet ja kulttuurihistoria voitaisiin hyödyntää, sellaisessa mittakaavassa, että suojeluarvot eivät ole uhattuna. Suojeluarvojen ja alueella olevan kaavan pitäisi olla suunnitelmien lähtökohta. Suojelukaava on Karhusaaren tapauksessa paikan ainutlaatuisuuden tae. Ruotsissa tällaisia vastaavia toimintakonsepteja ovat esimerkiksi Tukholman Skansen ja Vanha Linköping.
Me työtiloja vuokraavat Karhusaaren ammattitaiteilijat olemme aktiivisesti pyrkineet kaupungin kanssa keskusteluun Karhusaaren avaamisesta kaupunkilaisille, viimeksi vuonna 2017 kävijäkyselyn perusteella laaditun toimintakonseptiehdotuksen muodossa. Yhteistyökumppanuus Karhusaarta aiemmin hallinnoineen Espoon kulttuuritoimen kanssa on ollut pitkäaikaista ja rakentavaa, pienillä kulttuuriapurahoilla olemme pystyneet järjestämään avointen ovien päiviä ja esittelytilaisuuksia Karhusaaressa jo 10 vuoden ajan. Tekemämme vuoden 2017 ehdotuksemme sisälsi kymmeniä ideoita Karhusaaren kehittämiseksi, ja se perustui kolmeen periaatteeseen:
1) Karhusaari tulisi avata pienyrittäjien käyttöön, Espoon hallinnoimana ja palvella useita kaupungin käyttäjäryhmiä (varhaiskasvatus, liikunta- ja virkistys, seniorit, luonto, nuoriso jne.) toimintakonseptilla, jota missään muualla pk-seudulla ei ole. Karhusaaren uimarannan ja rantaraitin integrointi osaksi Karhusaari-konseptia. Taide- ja kulttuuritoiminnasta osa laajempaa konseptia.
2) Ainutlaatuinen merenrantakohde Karhusaari tulee säilyttää luonto- ja kulttuurihistoriallisena arvokohteena suojelukaavan mukaisesti, toiminnan mittakaavan pysyessä riittävän pienimuotoisena.
3) Yritys- ja toimintaideoiden tulee sopia kulttuurihistorialliseen ja/tai luontoarvopohjaiseen tematiikkaan (Vanhan ajan kotieläinpuisto alkuperäisissä ulkorakennuksissa, kesäkahvila, sepän paja, pienkäsityöyrittäjiä, ”vanhan ajan” tapahtumatuotantoa jne.). Tällaista monialaista, kulttuurihistoriallista toimintakohdetta ei ole missään pk-seudulla. Kaupunki saisi liiketilavuokrien kautta tuloja.
Me Karhusaaren taiteilijat olemme sitoutuneet osaltamme Karhusaaren kehittämiseen. Toivoimme, että ennen suunnitteluvarauksen tekoa ja kaavaprosessin aloittamista Karhusaaren Lastenmaailma-hankkeesta olisi tehty asiantuntijapohjainen vaikutustenarviointi suojelu- ja luontoarvojen osalta, sekä hankkeen kaupallisen konseptin arviointi suhteessa Espoon jo olemassa oleviin lastenkulttuuritoimijoihin (kirjastot, Glims, Villa Elfvik, Teatteri Hevosenkenkä, Weegee, Lastenmuseo, Pikku Aurora, jne.). Koemme, että Karhusaaren tulevaisuuden linjaukset ovat ennen muuta kulttuuripoliittisia päätöksiä, joilla on kauaskantoiset seuraukset. Sekä Karhusaari että Lastenmaailma ansaitsisivat kattavan ja osallistavan arviointiprosessin, ennen kuin isoihin infrasatsauksiin tai saneeraussuunnitelmiin yksittäisen kaupallisen toimijan vision pohjalta Espoossa mennään.
Olemme iloksemme huomanneet, että moni kokee Karhusaaren itselleen merkitykselliseksi. Olemme saaneet lukea erinomaisia avauksia ja tuntemuksia siitä, mitä Karhusaari ihmisille merkitsee. Monet ovat myös liittyneet yhteisöihin puhumaan Karhusaaren luonto- ja historia-arvojen puolesta, suojelustatuksen säilyttämiseksi. Karhusaaren myötä käymme tärkeää arvokeskustelua siitä, minkä kaupunkilaiset kokevat arvokkaaksi nyt ja tulevaisuudessa.
